Kauden 23/24 avauspeli oli kuten kauden aloitukset yleensäkin. Perhosia oli vatsassa ja kiekko poltti lapaa. Fyysisesti isompi Lapuan Virkiä herätti kyllä Urhon Ruususen unesta tööteillään ja muistutti, että että pisteet eivät tule koskaan ilmaiseksi. Vaikka Urho johti avauserän jälkeen 1-0, niin Virkiä kyllä hallitsi ottelun kulkua lievästi. Pelien ja erien alut ovat olleet Urholle aina hankalia, niin Lapuaakin vastaan. Ottelun edetessä jännitys laukesi ja pystyttiin ajoittain pelaamaan ihan hyvää peliä. Maalinteko on osoittautunut Urhon akilleen kantapääksi. Paikkoja kyllä luodaan, mutta maalinteon kiima puuttuu ratkaisuista. Maalintekeminen vaatii halun lisäksi myös tukitoimia, kuten maskipelaamista ja irtokiekoille menemistä. Näissä Urholla on paljon harjoiteltavaa. Vielä kun normaalisti niin varma puolustuspeli ontui muutaman kerran pahasti, kaverille suorastaan tarjoiltiin maalintekopaikkoja, niin lopputuloksena oli avauspelistä 3-6 tappio.

Valmennus valitsi kauden ensimmäisessä pelissä "kultaisen stetsonin" -saajan. Jatkossa edellisen kotipelin kultastetsoni valitsee ottelun parhaan/tsemppari-pelaajan. Valmennus oli yksimielinen valinnasta. Eino Anttonen luisteli, taisteli ja raatoi joukkueen eteen näyttäen esimerkkiä kuinka jäälle jätetään kaikki mitä annettavissa on. Muista pelin onnistujista mainittakoon Oiva Jauhiainen (2+1) ja Hertta Mortensen, joka avasi pistetilinsä Urhon paidassa upealla "no-look-syötöllään" selän takaa, mistä juuri Oivan oli helppo työ lapioida laatta nuottaan.